PIHLAJAMÄEN APTEEKKI AUTTAA LÄHELLÄSI

7. helmikuuta 2025

Lapsuusiän lihavuuden tehokas hoitaminen vähentää monien sairauksien ja terveysriskien kehittymistä aikuisikään mennessä. Myös riski menehtyä alle 30-vuotiaana on pienempi, jos lihavuushoidot onnistuvat, tuore ruotsalaistutkimus osoittaa.

Tutkimukseen osallistui 6 700 vähintään yhden kerran lihavuushoitoja 6–17-vuotiaana saanutta. Rekisterien avulla osallistujia seurattiin 18–30-vuotiaaksi.

Lihavuushoitojen avulla laihtuneet sairastuivat tyypin 2 diabetekseen 60 prosenttia ja kolesteroliongelmiin 70 prosenttia epätodennäköisemmin ja tarvitsivat aikuisena lihavuusleikkauksia 60 prosenttia harvemmin kuin osallistujat, jotka eivät olleet laihtuneet lapsuudessa. Lisäksi heidän riskinsä menehtyä 18–30-vuotiaana oli lähes 90 prosenttia pienempi.

Myös korkea verenpaine oli harvinaisempi lapsuudessa laihtuneilla, mutta tämä nähtiin vain osallistujilla, jotka saavuttivat normaalipainon. Aikuisiän masennus- tai ahdistusoireisiin lapsuuden lihavuushoidot eivät kuitenkaan vaikuttaneet.

Ruotsalaisten havainnot osoittavat lapsen tai nuoren lihavuuden altistavan monille terveysongelmille, mutta tehokas lihavuuden hoitaminen voi ehkäistä niitä.

Lasten lihavuus on yleistynyt huomattavasti viimeisimpien vuosikymmenten aikana. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, vuonna 2035 arviolta viidennes maailman 5–19-vuotiaista on lihavia.

Tutkimus julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

6. helmikuuta 2025

Suomessa asuvista naisista 19 prosenttia ja miehistä 15 prosenttia kulkee työ- tai opiskelumatkansa aktiivisesti ympäri vuoden, selviää Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamasta Terve Suomi -tutkimuksesta. Aktiivisella kulkemisella tarkoitetaan kävelyä tai pyöräilyä koko matkan tai yli kilometrin kävelyä tai pyöräilyä yhdistettynä julkisilla kulkuneuvoilla matkustamiseen.

Tutkimuksen mukaan suurin osa työikäisistä ei liiku fyysisesti työ- tai opiskelumatkoillaan. Selkeästi yli puolet kulkee pääsääntöisesti autolla.

Aktiivinen liikkuminen työ- ja opiskelumatkoilla on yleisintä nuorilla aikuisilla. Koulutusryhmittäin verrattuna aktiivinen liikkuminen on harvinaisinta matalasti koulutetuilla miehillä.

Työmatkaliikkuminen vähentää sairauspoissaoloja

THL on myös mukana Strategisen tutkimuksen neuvoston Ilmastotuuppaus (CLIMATE NUDGE) -konsortiohankkeessa, jonka tutkimuksessa selvisi, että aktiiviset työmatkat voivat vähentää sairauspoissaolojen määrää.

Työterveyslaitoksen (TTL) toteuttaman tutkimuksen mukaan niillä työntekijöillä, jotka kävelivät tai pyöräilivät työmatkoillaan keskimäärin 61 kilometriä viikossa, oli 8–12 prosenttia pienempi riski sairauspoissaolopäiviin yleisesti ja 18 prosenttia pienempi riski pitkiin sairaspoissaoloihin verrattuna työmatkansa passiivisesti kulkeviin. Lisäksi aktiivisimmilla työmatkaliikkujilla oli keskimäärin 4,5 sairauspoissaolopäivää vähemmän henkilötyövuotta kohti kuin passiivisilla työmatkaajilla.

- Tutkimuksessa hyödyt näkyivät erityisesti töihin pyöräilevillä, koska heillä kilometrejä kertyi pääosin kävelijöitä enemmän, kertoo johtava tutkija Jaana Halonen.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

5. helmikuuta 2025

Mahdollisesti jopa puolet tyypin 2 diabetesta sairastavista saa liian vähän monia vitamiineja ja kivennäisaineita.

Yli 130 tutkimuksen ja 52 000 potilaan aineistojen perusteella 45 prosentilla tyypin 2 diabetesta sairastavista on vitamiinien, kivennäisaineiden ja elektrolyyttien vajausta. Mikroravintoaineiden vähyys oli jonkin verran yleisempää naisilla kuin miehillä.

Yleisintä on D-vitamiinin vajaus, joka todettiin 60 prosentilla, sekä magnesiumin ja raudan puutos, jotka havaittiin 40 ja 30 prosentilla.

Liian vähän B12-vitamiinia sai lähes kolmannes potilaista, mutta luku oli vielä suurempi metformiinilääkityksellä olevilla.

Aineistoista ei voi päätellä oliko potilailla vitamiinien ja muiden mikroravintoaineiden vajausta jo ennen sairastumista, vai kehittyivätkö ne vasta tyypin 2 diabeteksen myötä. Suurin osa potilaista oli lisäksi sairaalapotilaita, mikä vaikeuttaa tulosten yleistämistä koko väestöön. Tästä huolimatta tulokset antavat aiheen selvittää ja mahdollisuuksien mukaan korjata potilaiden ravitsemuksen puutteet.

Tutkimus julkaistiin BMJ Nutrition, Prevention & Health -lehdessä.

Magnesiumin yleinen saantisuositus on noin 300–400 mg päivässä. Suomalaiset saavat magnesiumia eniten viljavalmisteista, muista kasviksista (peruna, hedelmät, marjat), juomista (kahvi ja mineraalivesi) ja maitovalmisteista.

Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia etenkin syys- ja talvisaikaan, ja tämän vuoksi D-vitamiinilisät ovat monille tarpeen. D-vitamiinin suositeltava kokonaissaanti Suomessa on yli 75-vuotiailla 20 mikrogrammaa vuorokaudessa ja muilla 10 mikrogrammaa. Etenkin talvisin saatetaan kuitenkin tarvita suurempia annoksia. Noin kolmasosa suomalaismiehistä ja viidennes naisista saa liian vähän D-vitamiinia.

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla